Hylätyksi tulemisen pelko

Hesarin mielipidepalstalla (3.10. C1) nimimerkki “Kuuma Pallo” kertoi miten hän oli eron jälkeen joutunut viikonloppuisin isän kotiin, jonka kanssa ei ollut koskaan asunut samassa taloudessa. Hieman ristiriitainen asia, mutta eipä siitä sen enempää. Hän kirjoitti myös miten hän koki joutumisen isän kotiin tuovan hänelle turvattomuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Varmaan näin onkin.

Mutta tietämättä lyhyttä kirjoitusta tarkemmin taustoista tai tilanteista, luulen ettei talo yksinään tuo turvallisuuden tunnetta. Turvattomuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa tuo varmasti enemmän se, kuinka läheiset aikuiset käyttäytyvät ja puhuvat asioista. Tässäkin tapauksessa olisi varmasti ollut mahdollisuuksia vanhemmilla tukea toisen vanhemmuutta teolla ja sanoilla, se varmasti olisi tuonut lapselle turvallisuuden tunnetta, ehkä vanhemmat eivät havainneet lainkaan tuota hylätyksi tulemisen pelkoa?

Jos vielä aikuisena kärsii ja kokee olevansa tuon kokemuksen takia liian kiltti tai muuta, nykytilanteensa on jo ymmärtänyt ja silloin on helpompi lähteä muuttamaan omia toimintatapojaan.

Olen kokenut olleeni myös liian kiltti – ero muutti minua siinä mielessä, ehkä vähän liikaakin. Nykyään on varovainen ettei tule hyväksikäytetyksi millään tavalla, valvoo omia etujaan aika tarkasti. Mikä omalta osaltaan on osittain surullistakin. Hyviä ja kilttejä ihmisiä tämä maailma kaipaa, ei ilkeitä hyväksikäyttäjiä. Valitettavasti nyky-yhteiskunta menee siihen suuntaan, että kilttejä on melkein luvallista käyttää hyväksi – mitä oli niin kiltti. Valitettavaa.

Rahapula ja varustehuolia

Mennyt viikonloppu oli hieman poikkeava viikonloppu; könysin neliveto päällä pihan ojia ja siristelin silmiäni auringon paisteessa. Välillä hiki valui selkää pitkin ja välistä tuuli heilutti ukkoa niin, ettei hommista meinannut tulla yhtään mitään.

Sitä se kesän tulo teettää…

Lainasin kaveriltani järkkärin keulalle makroputken ihan ekaa kertaa elläissään ja huomaa miten hauskaa se on!  Alun kuvaushan ei ollut mikään tiivistelmä perinteisestä (kelle on ja kelle ei) perjantain ja sunnuntain välisestä yöstä, vaan minusta tutustumassa makrokuvaamisen maailmaan. Vaikka erotan kasveista hyvällä tuurilla vain horsman, voikukan ja suopursun, eri ötököitä vielä vähemmän, ei se ainakaan minua estänyt kuvaamasta niitä. Ja olihan ne nättejä, en tiedä välittyykö sinne asti mistä tätä luet, mutta muutaman ruudun jos katsot ja kerrot sitten? (Näitä saattoi tulla tänne liikaa, kaikki ei oo niin älyn hyviä, mutta mitä sitten?)

Onnettomuus

Viikonloppu olisi tosiaan ollut muuten kaikin puolin täydellinen, mutta menin sitten sössimään ja rikoin kaverini makroputken (jolla on muuten HINTAA). Kaverini oli vasta keväällä hankkinut kyseisen objektiivin, joten ainoa vaihtoehto oli hankkia uusi tilalle. Kyseinen Canon EF 180mm objektiivi siis maksaa noin 1600 euroa.

Eihän minulta tietenkään löytynyt tuollaista summaa tililtä…

Mistä lainaa objektiivin hankintaan?

Täytyy myöntää, että olen aikamoinen ummikko laina-asioissa. Toisaalta hyvä, että rahaa on riittänyt ja lainoja ei ole tarvinnut nostaa. Selasin netistä erilaisia vaihtoehtoja ja voi veljet, että tarjontaa on paljon. Mikään pikavippi ei minua kuitenkaan houkutellut, mutta sitten törmäsin joustoluottoon, joka vaikutti järkevältä. Löysin onneksi sivuston, jossa on hyvin kiteytetty miten haetaan joustoluotto netistä ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon.

Päädyin sitten ottaamaan Komplett Bankin joustoluoton ja kaverini sai uuden objektiivin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ajatuksia varusteista

Ajattelin kirjoitella jotain ajatuksia viime talven vaelluksilla mukana olleista kamppeista.

Keittiö ja teltta

Keittiön virkaa toimittamaan, olen värkännyt keitinlaatikon bensakeittimelle. Pääasiassahan keitinlaatikkoa käytetään silloin kun halutaan kohtuullisen turvallisesti kokkailla teltassa ja samalla lämmittää telttaa/kuivailla varusteita. Telttana meillä oli talven reissuilla Bergans Wiglo LT4, johon 3-4 majoittujaa pitäisi sopia.

Helmikuun reissulle oli alunperin lähdössä kolme hiihtelijää, mutta kaksi pääsi starttaamaan. Eli vähän iso teltta kahdelle? No lisäksi kuitenkin kävi niin, että viimehetkillä pyöräytettiin reissun filosofia telttaöistä tupaöihin ja Bergansista luovuttiin. Hätävaraksi otimme mukaan MSR Twin Sisterin jossa taas ei paljoa ylimääräisiä kokkailla sisällä. Eli näin kevyen aasinsillan jälkeen, jätimme bensakeittimen autolle.

Bensakeittimen sijaan keittelimme sitten kaasulla. Kaverilla oli mukana Trangia ja perus retkikaasu (butaani/propaani) siihen, mutta itse pelasin varman päälle kaasun pakkaskeston suhteen ja otin mukaani Sievertin propaanipullon. No keittimenä minulla oli MSR Reactor, joka taas on kaasupullon päälle ruuvattava keitin. Nyt varmaan nokkelimmat pokkelimmat hoksaakin mikä voi tulla ongelmaksi.

Vaatejuttuja

Minulla oli mukana kahdet erilaiset kamppeet: Gore-tex -rytkyt siltä varalta, että keli äityy oikein inhottavaksi, vettä sataa ja tuulee niin jotta tukka pölisee. Toisena vaihtoehtona taas hengittävämpää Fjellun G-1000:sta. Hiihtelin koko reissun Fjellun kamppeilla (Greenland housut, Keb-takki) ja pärjäsin mainiosti. En ollut vahannut takkia tai housuja, mutta tuulet ja pakkaset pysyivät sen verran maltillisina, että ilmankin pärjäsin mainiosti. Luin joskus jostain porukasta jotka ahkion kanssa talviretkeillessä pyrkivät etenemään koko ajan niin hitaasti, ettei tule hiki. Minulla ei varmaan piisaa kalenterissa päivät niin hiljaiseen etenemiseen vaikka alla oli pelkästään merinovillakerrasto…

Tuosta Keb-takista sen verran, että ihan pätevä rotsi ja hyvä huppu, mutta erikoinen tuo materiaalivalinta osittain; tuon perinteisen G-1000 kankaan lisäksi siinä on tuommoista stretch-materiaalia joka jo muutaman päivän ahkion kiskomisen jälkeen otti osumaa (uusi takki siis lähtiessä). Ahkion valajat sen verran pyörivät ruhon ympärillä, että takki otti osumaa, en olis uskonu, mutta tuossahan tuo on…

Lopuksi…

Varusteita oli mukana ehkä liikaa, sillain varman päälle 😛 Monesti olen kyllä ollut sillä kannalla, että huolellisella suunnittelulla voidaan painosta ja turhista rojuista säästää aika tavalla, mutta tällä kertaa se suunnittelu vissiin ontui hieman kaikesta huolimatta; punnittiin nimittäin ahkiot kamoineen sitten etelämmässä ja minun ahkiossani oli noin 14kg enemmän rojua kuin kaverilla kokonaispainon ollessa 34 kg… Ilmankos välillä hapotti heikkoa 😛 Tulevaisuuden varustehankinnoissa pitää kyllä panostaa makuualustan valintaan. Mietin, että jokin seuraavista voisi olla hyvä makuualusta.

Tupavaelluksella turhaa oli ehkä:

  • kaksi termospulloa
  • hulluna ruokaa
  • limsaa (mutta kun hyvää, eli ei kuitenkaan lasketa?)
  • kahdet kuorivaatteet
  • jotain muutakin?

Ei kuitenkaan 10 litraa vettä kanisterissa niinkuin ensimmäisellä talvivaelluksella ikinä:D (eka päivä eli Kilpparilta Kuonjarille se silloin tuli täytenä mukana)

Ensi kerralla fiksummin, jookos?

Huhtikuuko paketissa?

Kesä tekee tuloaan ja linnut laulavat lämpimässä kevätillassa. No ei, lunta tulee täällä Keski-Suomessakin kuin parempanakin talvena ja elohopea pysyttelee juuri nollan yläpuolella. Sisällä on sentään lämmin, mutta aikamoinen savotta odottaa tekijäänsä – vappuna pitäisi liikauttaa koko maallinen omaisuus (mistä rutosta tätä romua on kertynyt?) seuraavaan osoitteeseen ja pakkaus on tosiaan todella vaiheessa 😀

Mitä sitten.

:)

No sitä vaan, että huhtikuun sarakkeesta puuttuu yksi yöpyminen. Hyvältäkin kuulostavia tekosyitä tulee mieleen roppakaupalla, mutta ajattelin kaikesta huolimatta siirtyä ensi yöksi maastoon nukkumaan  Katsotaan ehdinkö huomenna kuvia liittämään tähän viestiin vai meneekö myöhemmäs tulevaisuuteen, mutta hyvää vappua kaikille teille sosioekonomisesta statuksesta riippumatta. 😛

No miten se yö sitten meni?

Noniin, olipas keli kohillaan. Annoin molemmat rinkkani juuri lainaan eikä jäljelle jäänyt kuin pikkureppu. Tämä rajoitti vaihtoehtoja siinä mielessä, että majoite ei mahtunut kyytiin joten suunta lähilaavulle… Samalla pääsin testaamaan uutta fillaria:P Tässä muuttohässäkän keskellä en löytänyt kuorihousuja, mutta ajattelin stormwall-softshell-hiihtohousujen (hieno sana?) ajavan asian. Väärin ajateltu! Ensimmäiset sata metriä maantietä ja loska kasteli takareidet, toiset sata metriä ja (entiset)gorelenkkarit olivat litimärät. Latupohjalle lopulta päästessäni siellä oli pehmeän pohjan päällä vettä ja viisi senttiä märkää lunta, ei mikään helpoin lenkki heti kärkeen 😀 Lopulta Sikomäen laavulle (nimi on enne), märät kamppeet ”kuivamaan” ja makuupussi laverille.

Yö meni katkonaisesti, ja aamulla kello herätti 6:40, juuri kun uni olisi kunnolla maistunut… Laavulla oli käynyt muitakin kahdella pyörällä liikkuneita, veikkaanpa vaan että ne toiset olivat noin puolet nuorempia eikä niillä kaksipyöräisillä tarvi polkea… Joku, veikkaan samaa kävijäkuntaa oli kaatanut ulkohuussin, kaikki puut oli poltettu ja seinät töherrelty. Selkeästi liian lähellä ”sivistystä” tämä laavu. Märät ajokamppeet päällä sitten kotiin. Sainpahan tilastomerkinnät kuntoon:P

:)

Ainiin se pyörä. Pole on merkki ja Taiga on malli, Jyväskylästä molemmat. Tutustu jos et tunne 

Maaliskuinen yö taivasalla

Haasteen painolasti tuntuu näin kuun loppupuolta kohden raskaammalta, siispä yöksi ulos!

:)

Kohteeksi läheinen järvi, reppuun makuupussi, alustat ja termarillinen vettä, sillä jo pärjää. Otin myös kameran lankalaukaisimineen mukaan, mutta en osannut käyttää 😛 Meinasin jo lähteä isommalle selälle retkiluistellen, mutta pimeässä luistelu ensimmäistä kertaa kyseisellä järvellä tänä talvena rupesi tuntumaan aika huonolta ajatukselta muutaman sadan metrin jälkeen, joten jänistin sittenkin pienemmälle lätäkölle… Hanget oli muuten aika kestävät, tämmöinen 0,1 tonninen retkuilija sai hädin tuskin hankeen kengänjälkeään! Ihan kuin olisin taas ollut hernekeppien sarjassa 

Harmi etten osannut käyttää tuota lankalaukaisinta paremmin & muutenkin tähtien kuvaaminen uppo-outoa, sillä olosuhteet olivat muuten mainiot! Täysin tähtikirkas keli, pieni pakkanen eikä tuulta juurikaan… Makuupussissa unta hakiessa näin jopa lyhyen tähdenlennon, ihan jees:) Kannatti taas lähteä.

Tammikuun pakkasretki

Tammikuun haasteena oli kunnon pakkasretki Laavusarelle.

Tammikuun päivien hupeneminen meinasi pilata koko haasteen, alla oli vain yksi yö maastossa ja flunssaisena ei toista tulisi. Jaakko kuitenkin höllensi sääntöjä tammikuun osalta muidenkin mattimyöhäisten onneksi ja takarajaa samalla siirrettiin tammikuun 2019 loppuun.

Vuoden ensimmäinen yö ulkosalla ajoitettiin loppiaisen vastaiselle yölle, eli 5.-6.1. Pakkasta oli reilut -20c ja taivaalla huiteli vain muutama pilvenriekale kirkkaana paistavan kuun edessä. Retki suuntautui Jyväskylän kupeessa sijaitsevalle Nyrölän laavusaarelle. Illalla pidettiin tulia, syötiin evästä ja hörpittiin kuumaa kaakaota:)

Create your website with WordPress.com
Aloitus